Malja-ajon voittajat
1972 Kometa/Lauri Kokko 21,2a
1973 Kometa/Lauri Kokko 21,0a
1974 Jixy/Matti Saaranen 23,0a
1975 Jixy/Matti Saaranen 21,4a
1976 Lady Trotter/Jorma Kangas 23,6a
1977 Jixy/Matti Saaranen 19,4a
1978 Uno Boy/Veijo Heiskanen 17,6a
1979 Charme Asserdal/Heikki Korpi 19,0a
1980 Madrigal/Ari Eve 17,5a
1981 GusLobell/Martti Keskinen 17,8a
1982 Sun Down/Matti Koivisto 18,4a
1983 Dram/Esa Nurmela 16,0a
1984 Graham Lobell/Martti Keskinen 16,9a
1985 Natasha R/Martti Ropponen 16,5a
1986 –
1987 Roscoe Pasific/Anssi Niininen 16,6a
1988 Megatrend/Jorma Kontio 16,0a
1989 Kermit The Frog/Pekka Korhonen 14,7a
1990 Angelique/Ilkka Korpi 17,2a
1991 Newstime Star/Aki Antti-Roiko 18,9a
1992 Newstime Star/Aki Antti-Roiko 15,6a
1993 Texas Express/Pekka Korpi 16,4a
1994 Isla J Brave/Aki Antti-Roiko 16,4a
1995 Isla J Brave/Aki Antti-Roiko 16,4a
1996 BWT Aeroplane/Ari Kela 15,7a
1997 Jonas Laukko/Ari Kela 15,3a
1998 Tornando/Jorma Kontio 14,1a
1999 Silver Invest/Aki Antti-Roiko 15,6a
2000 Josef Dahlia/Jukka-Pekka Kauhanen 17,0a
2001 Lanceur/Aki Antti-Roiko 15,6a
2002 Incognito Kemp/Markku Nieminen 15,9a
2003 David Raymond/Aki Antti-Roiko 14,5a
2004 David Raymond/Aki Antti-Roiko 16,5a
2005 Colour August/Veli-Erkki Paavola 16,5a
2006 Solomon Blue Chip/Eero Hakkarainen 15,5a
2007 E.V.Cane/Ville Karhulahti 15,4a
2008 Southwind Vernon/Antti Teivainen 15,1a
2009 Frost Oilbaron/Antti Teivainen 14,7a
2010 Express Merett/Pekka Korpi 15,1a
2011 Antonio Duo/Pekka Korpi 13,2a
2012 Womanizer/Tommi Kylliäinen 13,1a
2013 Surprise Lord/Harri Koivunen 13,9a
2014 Cherry Chapstick/Iikka Nurmonen 14,0a
2015 Surprise Lord/Iikka Nurmonen 14,3a
2016 Up Up And Away/Mika Forss 16,5a
2017 Regent Zet/Tommi Kylliäinen 13,7a
2018 Edward Ale/Olli Koivunen 13,5a
Helätin-ajon voittajat:
| 1999 | Petrus Rok | Antti Teivainen | 26,5 | Tas.ajo tammahyvitys | ||
| 2000 | Eka-Tyttö | Antti Teivainen | 28.1a | |||
| 2001 | Messi | Esa Holopainen | 26.6a | |||
| 2002 | V.H. Suvitar | Ari Moilanen | 27.0a | |||
| 2003 | Hymyhuuli | Tapio Perttunen | 26.0a | |||
| 2004 | Lento-Esteri | Arto Laurukainen | 26.8a | |||
| 2005 | – | |||||
| 2006 | Velin Vinke | Antti Teivainen | 25.6a | |||
| 2007 | B. Helmiina | Reijo Borgström | 25.3a | |||
| 2008 | Velin Vinke | Antti Teivainen | 26.4a | |||
| 2009 | Velin Vinke | Antti Teivainen | 27.1a | |||
| 2010 | Vokukka | Kaarlo Ahokas | 26.1a | |||
| 2011 | B. Helmiina | Reijo Borgström | 24.0a | |||
| 2012 | Noriko | Jani Ruotsalainen | 24.5a | |||
| 2013 | Aino-Ilona | Hannu Hietanen | 25.6a | |||
| 2014 | Hissun Virva | Tuomas Pakkanen | 25.7a | |||
| 2015 | Mokomani | Jukka-Pekka Kauhanen | 25.9a | |||
| 2016 | Ryti-Tyttö | Jonny Länsimäki | 26.9a | |||
| 2017 | Akaasia | Markku Hietanen | 26.3a | |||
| 2018 | Virin Camilla | Niko Jokela | 27.0a |
Tieltä uralle
Ylivieskassa nopein hevonen rankattiin sotien jälkeen sorateillä ja joen jäällä.
Sotien jälkeen vuonna 1947 ajettiin työhön tottuneilla suomenhevosilla kilpaa, kunhan jostain tarpeeksi pitkä suora löytyi. Ja löytyihän niitä. Ylivieskassa ajettiin niin joen jäällä kuin teilläkin. Ylivieskalainen Pentti Rantala muistaa, kuinka lentokentän suoralla päästeltiin kilometrin matka edestakaisin.
– Hevosella tehtiin ensin työpäivä. Hevonen saattoi olla heinähommissa tai metsässä puutöissämukana. Työllä hevonen sai itselleen pohjakuntoa, jolla pärjätä kilpailuissa, Rantala kertoo.
Ensimmäisten kilpailuiden palkintorahat eivät tulleet voittajahevosta veikkaavilta pelaajilta, vaankahviosta ja pääsylipputuloista.
– En tainnut olla kuin juuri ripiltä päässyt, kun ensimmäisen kerran vuonna 1947 olin Sipilänladossa myymässä kahvia, kotikaljaa ja limsoja, muistelee Eeva Kokko.
Raveja seurattiin ojanpenkalta. Kilpapaikaksi valikoitui suora, jonka päässä pääsi hevosen kääntämään. Käännösaika vähennettiin loppuajasta. – Ajanottajia oli monta. Kääntöpaikalla mitattiin käännökseen mennyt aika. Joillakin pätkillä oli hyvä näkyvyys aloituksen ja kääntöpaikan välillä. Silloin ajat mitattiin eri tavalla. Kääntöaikaa ei tarvinnut erikseen mitata, kertoo Esko Mäkelä.
Talvella kilpailtiin jäällä. Ylivieskassakin useammassa kohtaa pystyi jokijäätä käyttämään nopeimman hevosen löytämiseksi. – Sointulan kohdalla ajettiin monesti, Rantala toteaa.
Hevosilla kuljettiin myös naapuripitäjissä ja kauempanakin kilpailemassa. Oulaisiin saatettiin lähtä aamulla kilpakärryt perässä. Kilpailujen jälkeen oli sama matka takaisin kotiin.
– Minäkin monta kertaa olin päivän metsätöissä ja seuraavana päivänä lähdin hevosella Ylivieskasta Oulaisiin raveihin. Työnteosta hevonen sai hyvän pohjakunnon, Pentti Rantala kertoo.
Pidempien matkojen päähän joutui etsimään yökortteerin.
– Eräänä kertana menimme junalla Haapajärvelle. Sieltä sitten etsimään yöpaikkaa miehille ja hevosille. Löysimme komean koivukujan ja ajoimme sitä pitkin. Päässä oli talo, jonka pihalla oli vastassa komeissa vaatteissa oleva herrasmies. Hän kertoi, että miehille löytyisi yöpaikka, mutta tallia hänellä ei ole. Ajoimme sitten raviradalle, josta meidät ohjattiin vapaaseen yösijaan.
Seuraavana päivänä kuulimme miehen olleen Haapajärven rovasti, Lauri Kokko muistelee.
Pitkätkään matkat eivät olleet esteenä. Miehet kertovat kulkeneensa raveissa aina Ivalosta Tampereelle. – Sodankylässäkin tuli käytyä joka vuosi, siellä oli hyvät ravit, Pentti Rantala lisää.
Ensimmäiset omat hevosenkuljetusvälineet eivät olleet kovin monimutkaisia. Lauri Kokko kertoo läheltä löytyneen puusepän, joka oli rakentanut hänelle yhden hevosen mentävän kuljetuskärryn Kokon ohjeiden mukaan.
– Kapeaa, yhden hevosen mentävää kärryä vedin traktorilla Kokkolaankin asti, Kokko lisää.
Pentti Rantalan traktorin perässä oli yksinkertaisempi kuljetusväline. – Traktorin peräkärryn päälle laitoin sen verran aitaa, että kaksi hevosta siihen mahtui. Enää ei nykypäivänä sellaisella välineellä hevosia kuljeteta, Rantala toteaa.
Vuonna 1969 ylivieskalaiset halusivat oman raviradan. Miehet kertovat, että ensimmäinen kokous pidettiin vuoden 1969 talvella.
– Ensin etsittii raviradalle sopivaa paikkaa. Monta paikkaa käytiin katsomassa, osa oli liian lähellä keskustaa, toisilla paikoilla ei ollut tarpeeksi tilaa. Ylivieskan vanha lentokenttä antoi pohjan nykyiselle raviradalle, Pentti Rantala kertoo.
Kun radan vaatima tila oli saatu käyttöön, alkoi työ. – Raviradan rakentaminen oli kylän voimannäyte. Nykypäivänä sellaista talkoohenkeä ei enää ole, Esko Mäkelä toteaa. Lauri Kokko kertoo talkooväkeä olleen paikalla parhaillaan satakunta.
– Ensin rakennettiin kavioura. Rakentamisen aloittamisesta ei mennyt kuin reilu kuukausi, kun ensimmäiset kilpailut ajettiin vuonna 1969 Ylivieskan raviradalla. Katsomoita ei ehditty rakentaa, mutta sen verran oli seinää pystyssä, että halukkaat pääsivät totoamaan, Kokko lisää.
Ylivieskan raviradalla ajettiin avajaisravit 19.7.1970, vihkiäisravit järjestettiin noin vuotta myöhemmin 18.7.1971 ja ensimmäiset malja-ajot starttasivat 16.7.1972.
– Ensimmäisen maljan lahjoitti Hippos. Sen jälkeen kaupunki on lahjoittanut kilpailujen voittomaljan. Nykyään se taitaa mennä sponsorisopimusten mukaan, Kokko epäilee.
Ylivieskassa ravien järjestäminen vaati paljon talkoovoimaa alkuvuosina. Jo pelkästään kellomiehiä oli suuret määrät, vihkiäisraveissa 16 henkilöä. – Vihkiäisravien ohjelman mukaan kellomiehiä oli johtajan lisäksi 15. Minä olin silloin lähettinä, ylivieksalainen Markku Autio kertoo. Markku Autio on ollut ensimmäistä kertaa Ylivieskan raveissa jo pitkästi alle kouluikäisenä. – Minulla on kuvakin, jossa olemme lähdössä raveihin. Olen kuvassa viiden tai kuuden vanha, mies kertoo.
Aution perheessä ollaan jo viidennessä polvessa ravihommissa mukana. – Pappani, isäni ja minä. Nyt ovat poikani ja pojanpoikani innostuneet samasta hommasta, Autio lisää.
Vuosien vieriessä 1950-luvulla ravit alkoivat kasvattaa suosiotaan. Pelaaminen ravihistorian alkutaipaleella oli vielä yksinkertaista ja paikallista.
– Nykyään raveja pystyy pelaamaan ja seuraamaan omalta kotisohvalta. Ei ne ihmiset enää niin liiku itse ravitapahtumassa. Tällöin rahavirtakin vaihtaa tulopaikkaansa, Kaikki raha ei tule pelkästään paikallisesta pelaamisesta, lipputuloista ja ravintolatoiminnasta, kun pelaaminen on sovittu Veikkauksen kanssa, toteaa Lauri Kokko.
Kun Ylivieskan raviradan alkuvuosina yleisöä saattoi olla useita tuhansia paikanpäällä, oli ravipäiviäkin huomattavasti enemmän vuoden aikana.
– Muistan kuinka joskus malja-ajoihin oli Ylivieskaan kunnon autojonot. Ihmisiä oli kuin Suviseuroissa, Esko Mäkelä muistelee.
Ravipäiviä vuoteen mahtui yli 20. Nykyään Ylivieskassa ajetaan 12-13 kertaa vuoden aikana. – Hippos on vähentänyt ravipäivien määrää. Se näkyy myös Ylivieskan radalla, Mäkelä lisää.
Alkuperäinen katsomo oli rakennettu aivan radan viereen. – Radan ja itse katsomon välissä oli vain pieni kaistale. Uusi katsomo rakennettiin sijansa verran kylälle päin ja reilusti taakse päin niin, että radan ja katsomon väliin jäi hyvin tilaa, Lauri Kokko kertoo.
Uusi katsomo avattiin vuonna 1984.
Ylivieskan raviradan historia pähkinänkuoressa:
- 1947 ensimmäisiä ravikilpailuja
- 1969 raviradan rakentaminen alkaa
- 1970 avajaisravit
- 1971 vihkiäisravit
- 1972 ensimmäiset malja-ajot
- 1984 uusi katsomo
- 1997 kuninkuusravit
- 2017 malja-viikonloppu
- 2018 ensimmäiset Ruunakunkkarit
Teksti: Henna Haapakoski
Hevosurheilumuseo toteutti yhteistyössä Pohjolan Hevosystävien ja Pohjanmaan Hevosjalostusliiton kanssa kuninkuusraveissa Wanhan ajan lähdön, joka perustui haasteravien Oulun joukkueen kokoonpanoon vuosilta 1963–1965. Alkuperäisestä joukkueesta oli radalle saatu vielä legendaarinen Lauri Kokko ja Pentti Rantala.
|
|||||||||||||||||||||
|
|
|||||||||||||||
| Lähde: Suomen Hevosurheilumuseo | |||||||||||||||
