Tieltä uralle
Ylivieskassa nopein hevonen rankattiin sotien jälkeen sorateillä ja joen jäällä.
Sotien jälkeen vuonna 1947 ajettiin työhön tottuneilla suomenhevosilla kilpaa, kunhan jostain tarpeeksi pitkä suora löytyi. Ja löytyihän niitä. Ylivieskassa ajettiin niin joen jäällä kuin teilläkin. Ylivieskalainen Pentti Rantala muistaa, kuinka lentokentän suoralla päästeltiin kilometrin matka edestakaisin.
– Hevosella tehtiin ensin työpäivä. Hevonen saattoi olla heinähommissa tai metsässä puutöissämukana. Työllä hevonen sai itselleen pohjakuntoa, jolla pärjätä kilpailuissa, Rantala kertoo.
Ensimmäisten kilpailuiden palkintorahat eivät tulleet voittajahevosta veikkaavilta pelaajilta, vaankahviosta ja pääsylipputuloista.
– En tainnut olla kuin juuri ripiltä päässyt, kun ensimmäisen kerran vuonna 1947 olin Sipilänladossa myymässä kahvia, kotikaljaa ja limsoja, muistelee Eeva Kokko.
Raveja seurattiin ojanpenkalta. Kilpapaikaksi valikoitui suora, jonka päässä pääsi hevosen kääntämään. Käännösaika vähennettiin loppuajasta. – Ajanottajia oli monta. Kääntöpaikalla mitattiin käännökseen mennyt aika. Joillakin pätkillä oli hyvä näkyvyys aloituksen ja kääntöpaikan välillä. Silloin ajat mitattiin eri tavalla. Kääntöaikaa ei tarvinnut erikseen mitata, kertoo Esko Mäkelä.
Talvella kilpailtiin jäällä. Ylivieskassakin useammassa kohtaa pystyi jokijäätä käyttämään nopeimman hevosen löytämiseksi. – Sointulan kohdalla ajettiin monesti, Rantala toteaa.
Hevosilla kuljettiin myös naapuripitäjissä ja kauempanakin kilpailemassa. Oulaisiin saatettiin lähtä aamulla kilpakärryt perässä. Kilpailujen jälkeen oli sama matka takaisin kotiin.
– Minäkin monta kertaa olin päivän metsätöissä ja seuraavana päivänä lähdin hevosella Ylivieskasta Oulaisiin raveihin. Työnteosta hevonen sai hyvän pohjakunnon, Pentti Rantala kertoo.
Pidempien matkojen päähän joutui etsimään yökortteerin.
– Eräänä kertana menimme junalla Haapajärvelle. Sieltä sitten etsimään yöpaikkaa miehille ja hevosille. Löysimme komean koivukujan ja ajoimme sitä pitkin. Päässä oli talo, jonka pihalla oli vastassa komeissa vaatteissa oleva herrasmies. Hän kertoi, että miehille löytyisi yöpaikka, mutta tallia hänellä ei ole. Ajoimme sitten raviradalle, josta meidät ohjattiin vapaaseen yösijaan.
Seuraavana päivänä kuulimme miehen olleen Haapajärven rovasti, Lauri Kokko muistelee.
Pitkätkään matkat eivät olleet esteenä. Miehet kertovat kulkeneensa raveissa aina Ivalosta Tampereelle. – Sodankylässäkin tuli käytyä joka vuosi, siellä oli hyvät ravit, Pentti Rantala lisää.
Ensimmäiset omat hevosenkuljetusvälineet eivät olleet kovin monimutkaisia. Lauri Kokko kertoo läheltä löytyneen puusepän, joka oli rakentanut hänelle yhden hevosen mentävän kuljetuskärryn Kokon ohjeiden mukaan.
– Kapeaa, yhden hevosen mentävää kärryä vedin traktorilla Kokkolaankin asti, Kokko lisää.
Pentti Rantalan traktorin perässä oli yksinkertaisempi kuljetusväline. – Traktorin peräkärryn päälle laitoin sen verran aitaa, että kaksi hevosta siihen mahtui. Enää ei nykypäivänä sellaisella välineellä hevosia kuljeteta, Rantala toteaa.
Vuonna 1969 ylivieskalaiset halusivat oman raviradan. Miehet kertovat, että ensimmäinen kokous pidettiin vuoden 1969 talvella.
– Ensin etsittii raviradalle sopivaa paikkaa. Monta paikkaa käytiin katsomassa, osa oli liian lähellä keskustaa, toisilla paikoilla ei ollut tarpeeksi tilaa. Ylivieskan vanha lentokenttä antoi pohjan nykyiselle raviradalle, Pentti Rantala kertoo.
Kun radan vaatima tila oli saatu käyttöön, alkoi työ. – Raviradan rakentaminen oli kylän voimannäyte. Nykypäivänä sellaista talkoohenkeä ei enää ole, Esko Mäkelä toteaa. Lauri Kokko kertoo talkooväkeä olleen paikalla parhaillaan satakunta.
– Ensin rakennettiin kavioura. Rakentamisen aloittamisesta ei mennyt kuin reilu kuukausi, kun ensimmäiset kilpailut ajettiin vuonna 1969 Ylivieskan raviradalla. Katsomoita ei ehditty rakentaa, mutta sen verran oli seinää pystyssä, että halukkaat pääsivät totoamaan, Kokko lisää.
Ylivieskan raviradalla ajettiin avajaisravit 19.7.1970, vihkiäisravit järjestettiin noin vuotta myöhemmin 18.7.1971 ja ensimmäiset malja-ajot starttasivat 16.7.1972.
– Ensimmäisen maljan lahjoitti Hippos. Sen jälkeen kaupunki on lahjoittanut kilpailujen voittomaljan. Nykyään se taitaa mennä sponsorisopimusten mukaan, Kokko epäilee.
Ylivieskassa ravien järjestäminen vaati paljon talkoovoimaa alkuvuosina. Jo pelkästään kellomiehiä oli suuret määrät, vihkiäisraveissa 16 henkilöä. – Vihkiäisravien ohjelman mukaan kellomiehiä oli johtajan lisäksi 15. Minä olin silloin lähettinä, ylivieksalainen Markku Autio kertoo. Markku Autio on ollut ensimmäistä kertaa Ylivieskan raveissa jo pitkästi alle kouluikäisenä. – Minulla on kuvakin, jossa olemme lähdössä raveihin. Olen kuvassa viiden tai kuuden vanha, mies kertoo.
Aution perheessä ollaan jo viidennessä polvessa ravihommissa mukana. – Pappani, isäni ja minä. Nyt ovat poikani ja pojanpoikani innostuneet samasta hommasta, Autio lisää.
Vuosien vieriessä 1950-luvulla ravit alkoivat kasvattaa suosiotaan. Pelaaminen ravihistorian alkutaipaleella oli vielä yksinkertaista ja paikallista.
– Nykyään raveja pystyy pelaamaan ja seuraamaan omalta kotisohvalta. Ei ne ihmiset enää niin liiku itse ravitapahtumassa. Tällöin rahavirtakin vaihtaa tulopaikkaansa, Kaikki raha ei tule pelkästään paikallisesta pelaamisesta, lipputuloista ja ravintolatoiminnasta, kun pelaaminen on sovittu Veikkauksen kanssa, toteaa Lauri Kokko.
Kun Ylivieskan raviradan alkuvuosina yleisöä saattoi olla useita tuhansia paikanpäällä, oli ravipäiviäkin huomattavasti enemmän vuoden aikana.
– Muistan kuinka joskus malja-ajoihin oli Ylivieskaan kunnon autojonot. Ihmisiä oli kuin Suviseuroissa, Esko Mäkelä muistelee.
Ravipäiviä vuoteen mahtui yli 20. Nykyään Ylivieskassa ajetaan 12-13 kertaa vuoden aikana. – Hippos on vähentänyt ravipäivien määrää. Se näkyy myös Ylivieskan radalla, Mäkelä lisää.
Alkuperäinen katsomo oli rakennettu aivan radan viereen. – Radan ja itse katsomon välissä oli vain pieni kaistale. Uusi katsomo rakennettiin sijansa verran kylälle päin ja reilusti taakse päin niin, että radan ja katsomon väliin jäi hyvin tilaa, Lauri Kokko kertoo.
Uusi katsomo avattiin vuonna 1984.
Ylivieskan raviradan historia pähkinänkuoressa:
– 1947 ensimmäisiä ravikilpailuja
– 1969 raviradan rakentaminen alkaa
– 1970 avajaisravit
– 1971 vihkiäisravit
– 1972 ensimmäiset malja-ajot
– 1984 uusi katsomo
– 1997 kuninkuusravit
– 2017 malja-ajoviikonloppu
Teksti: Henna Haapakoski
Hevosurheilumuseo toteutti yhteistyössä Pohjolan Hevosystävien ja Pohjanmaan Hevosjalostusliiton kanssa kuninkuusraveissa Wanhan ajan lähdön, joka perustui haasteravien Oulun joukkueen kokoonpanoon vuosilta 1963–1965. Alkuperäisestä joukkueesta oli radalle saatu vielä legendaarinen Lauri Kokko ja Pentti Rantala.
|
|||||||||||||||||||||
|
|
|||||||||||||||
| Lähde: Suomen Hevosurheilumuseo | |||||||||||||||
